Surf Ark

Cabo Verde - No Stress

2011-11-18T14:42:00.001+02:00

Luulen Cap Verden Sal-saaren olevan meidän kaikista matkakohteista ainoa josta olemme todenneet, että sinne ei ehkä koskaan kannata palata. Näin siis noin 3 vuotta sitten ja täällä sitä taas ollaan. Kaipasimme viikoksi lämpöä, tuulta ja mahdollisimman vähän aikaeroa -helpoutta. Paikkoja ei näillä kriteereillä ole monta. Tällä hetkellä voi vain todeta, että toisto ei kaduta tippaakaan. Päinvastoin pelkkää mahtavuutta!
Edellisellä reissulla emme käyneet kitesurffareiden Shark Beach -nimisellä rannalla. Kuulimme silloin muilta, että rannan sijainti on hankala, aallot suuria ja paikka muutenkin kehno ilman minkäänlaisia palveluja. Nyt päätimme tehdä oman päätelmämme ja onneksi teimme! Ranta on upea! Vesi kirkasta ja turkoosia, tuuli jopa tasaista ja aallokko mitä hienoin meidänkin tasoisille vetäjille. Kaiken kukkuraksi on rannalle helppo saada kyyti muutamalla eurolla ja paikan päällä voi pienestä "rantabaarista" ostaa vettä ja olutta. Tästä tietenkin voi ymmärtää, että laji on kokenut aikamoisen kasvun saarella, mutta ei vielä liikuta poskettomissa mittasuhteissa. Rannalla liikkuu sen verran harrastajia, että lähes kaikkien kanssa kerkeäisi juttelemaan jos haluaisi. Porukka on iloista ja auttavaista -paikalliset ja turistit hyvin sekoittuen.

Ensimmäisen päivän surfin paras saldo oli paitsi suunnaton hyvä fiilis niin myös upea luontoelämys. Olin pariin kertaan ohittanut jännän muotoisia varjoja ja kerennyt miettimään niitä kunnes yksi pongahti pintaan. Kilpikonna! Niitä oli paljon! Isoja kilpikonnia jotka rauhallisesti sukelsivat kun osuin kohdalle. Konnat tuntuivat mukavan sympaattisilta sillä rannan nimi Shark Beach oli kyllä saanut mielikuvituksen laukkaamaan kerran jos toisenkin.

Kun omat surffit on vetänyt ja kroppa on mukavan kipeä ja raukea niin voi rannalla vain istua ja ihailla paikallisten menoa. Tyypit vetävät uskomattoman rennolla tyylillä strapless laikkareillaan ja vaikuttavat lautoihinsa liimatuilta. Jos suomalaiset lapset saavat murtsikkasukset jalkaansa heti kun oppivat kävelemään niin tällä heitetään aallokkoon laikkari kainalossa. Ilmankos täällä kasvaa Mintoja ja meillä karpaaseja. Nyt me pakataan kamat kasaan ja suunnataan rannalle. Tällä kertaa otetaan ruuvari mukaan ja irrotetaan meidän laikkarista takajalan sträpi. Aina voi yrittää ja jostain on aloitettava. Here we come!

3.7.2011 Merenelävää

2011-07-11T12:13:00.000+03:00

Telines. Sipulia. Valkosipulia. Persiljaa pitäisi olla, mutta improvisoitiin curryn kera. Merivedessä keitettyjä. Syötiin illansuussa rannalla hyvässä seurassa. Maistui taivaalliselta. Mereltä.

Place of Dreams

2011-07-11T00:11:00.003+03:00

01.07.2011 Liika on liikaa

2011-07-01T16:38:00.000+03:00

Nyt sen uskaltaa sanoa -Mistral ei ole mukava. Uskalsimme epäillä ääneen omaa ikäämme ja mukavuudenhaluja kunnes vaan totesimme että on ihan tervettä olla sitä mieltä, että Mistral-tuuli on ikävää. Etenkin kun sitä kestää päivästä toiseen. Mistral ilmenee aina 1,3,7,9 jne -päivän kaavalla. Parhaimillaan/pahimillaan noin 40-60 solmua. Nyt mennään kolmatta päivää. Auto heiluu, hiekka lentää, surffailuunkin hiukan epäsopiva. Yötä päivää. Sissinä kuitenkin vedettiin. Hetken.

Pakenimme. Loistava idea. Leirintäalueella uima-allas ja jäätelöä pakastimissa. Loma lomassa ja
kaipuu rannalle jo kova. Aikaa vielä paljon. Huomiseksi säätiedotus lupaa Kevyempää. Mistral jää tällä kertaa kolmeen päivään. Me palaamme rannalle huomenna.

Kuvia tulossa!

29.06.2011 Oh Helios!

2011-07-01T16:32:00.000+03:00

On se vaan silmiä hivelevä näky, kun mies tarttuu suihkepulloon ja rättiin. Vaan tällä miehellä on taka-ajatuksia. Mitä puhtaampi aurinkopaneli sitä enempi virtaskaa ja sitä kylmempi olut. Ei siinä mitään -minun kuohuviini kylmenee mukavast kylki kyljessä Stellan kanssa.

Ollaan jälleen kerran opittu paljon reisussa. Jääkaappi ei voi hyvin helteessä -siis Välimeren todellisessa helteessä. Jos aurinko porottaa koko päivän ei meidän akku edes pysty "tallettaamaan" kaikkea virtaa. Kun taas on pilvetön kuuma ollaan pulassa. Helle syö jääkaappia ja virta jää vähiin. Ollaan jo tosin opittu muutama kikka. Kiitos yhteyksille Suomeen! Ondrejn ja Sadu sunnuntai alkoi googlettamalla. Anteeksi ja K I I T O S! Wish you were her!

28.06.2011 Samalla planeetalla

2011-07-01T16:14:00.004+03:00

Sehän on faktaa, että miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta. Täällä ollaan kuitenkin niin yhteisen kupolin alla, että samasta planeetasta tuntuu olevan kyse. Tuulettomina iltoina hyttyset heittäytyvät hävyttömiksi. Minä lisään puita nuotioon ja toivon niiden savuttavan paljon. Hyvä yö.

Mistral....our love and hate

2011-06-25T12:51:00.000+03:00

"Oh noooo....Mistral!". That was our first reaction when we passed Aix en Provence. Looking down to the Etang de Berre, we could see that it was blowing at full force. Entering Beauduc in Mistral is not a good idea, so we decided to visit one spot we discovered in our Kite Atlas. It is located near the city of Marignane and supposed to offer onshore Mistral!

So we gave it a go and it turned out to be the best Mistral session ever. To our surprise, there was a nice little camping right next to the spot. For sure a place we will return to when Mistral blows.

The evening was cold and the mistral was blowing harder and harder. That was the time when we again whished for it to stop. And our wish became truth. In the morning, it was gone.

Now up to Beauduc!

SUP fun in the French Grand Canyon

2011-06-25T12:08:00.000+03:00

Route Napoleon

2011-06-23T12:46:00.001+03:00

Näissä maisemissa Napoleon -kolmpeksista saattaisi kärsiä. Maisemat ovat niin henkeäsalpaavat ja ulottuvuudet niin valtavat, että pieneksi ihminen itsensä väkisin tuntee. Ollaan yövytty joen varrellea. Nukahdettu veden kohinaan ja leikitty viileässä vedessä lämpimän auringon alla. Täällä malttaa jopa antaa surfailujen hiukan odottaa. Päivän tai kaksi...

Mofa

2011-06-23T12:44:00.001+03:00

Pienen ihmisen mieli on mukava. Kun on matkalla jotain oikein kovasti ikävä niin on se hetkessä kehitetty matkalle mukaan. Meidän mukana reissussa on nyt myös Mofa. Keltainen, hattupäinen muoviukko seikkailee.
Mofa lurfa (surfar). Mofa sova -täcke på, nati nati. Mofa föll -Mofa pipi. Mommo blåsa. Mofa kör bil hämta Mommo. Mommo hämta kaka. Mofa ha smutsig napa. Imorgon Mommo o Mofa.

Kiire jo Välimeren keleihin

2011-06-19T21:41:00.000+03:00

Teininä lauloin Tomas Ledinin kanssa "Genom ett regnigt Europa, rullar vi fram..." Romanttiselta biisi tuntui silloin ja ihan kivaahan tämä on. Sateinen Eurooppa. Saksassa yhä. Ekalla pysähdyksellä puuskaista surffailua. Joko saksalaisia ei juuri hyvillä keleillä hemmotella tai sitten heitä muuten vaan myrskyinen ja arvaamaton keli kuumotti. Sellaista härdelliä saatiin seurailla.

Päivän paras keskustelu käytiin hiekkalapio kourassa. Noah ja Mamma. Noah lastaa hiekkaa rekan lavalle:
-Noah jobbar. Mamma jobba också. Inte bara stå.
-Mamma ser på. Mamma är Boss.
-Mamma är påskhare.

Matkalla ollan...

2011-06-17T16:44:00.001+03:00

Mission Impossible

2011-06-16T00:20:00.005+03:00

Ja taas meitä viedään!

2011-06-15T21:41:00.002+03:00

En malta, en millään malta. Enkä voi mitenkään uskoa, että huomenna taas lähdetään matkaan! Laiva lähtee illalla ja siitä hetkestä loma alkaa.
Arkkia on pakkailtu tasaseen tahtiin jo viikonpäivät. Elämme illuusiossa, että kaikki tärkeä on mukana. Aina jotain unohtuu. Kunhan vaan ei ole surffikama tai Noah niin kaikki muu onkin sitten vaan materiaa.
Huomiseen!

Syksyn HotSpots

2010-10-24T19:14:00.005+03:00

Upeasta kesästä ei ole paha siirtyä mahtavaan syksyyn. Tuulta, aurinko ja suht lämpöstä vettä on riittänyt Suomen salaisissa ja julkisissa spoteissa.

Näin käy kun harrastaa luonnon helmassa. Kitekavereiden mobiilin kohtalo. It grows on you...

Little Prince among Princesses (20.-22.8)

2010-08-31T19:31:00.001+03:00

Musti on Musti ja Manu on Manu

2010-08-16T21:46:00.000+03:00

Olen kuullut ihmisistä jotka aina nimeävät koiransa samalla tavalla. Purjeveneitäkin näytetään nimeävän tyyliin Viola, Viola II, Viola III. Meillä on Manu -uusi, päivitetty Manu, mutta yhä vaan Manu.
Kesän reissu oli mitä mahtavin ja se jätti meihin loputtoman matkahimon. Jotta reissut jatkossakin olisivat yhtä mielekkäitä oli vanhasta ja rakkaasta Surffimobiili-Manusta luovuttava. Tilan puute oli suurin kompastuskohta. Aurinkoisilla keleillä kukaan ei kaipaa sisätiloihin, mutta kamppeitten siirtäminen joka pysähdyksellä ulos, alas ja ylös rupesi rassaamaan. Haikeina ja hölmön innostuneina vaihdoimme Vanhan Manun uuteen.

Viime viikonloppu oli uutukaisen neitsytmatka. Nautimme Hangon Tulliniemen rannassa viikonlopun ja tutustuimme toisiimme. Surffattaavaa keliä riitti vain perjantaille, mutta lauantain opiskelimme eloa uudessa Arkissa. Tilaa oli ja tunnelmaakin. Kaikki tuntui toimivan ja listasimme hankintoja joita on tehtävä jotta Manu olisi ihan timmissään. Päällimmäiseksi listalle tekisi mieli kirjoittaa lauttaliput Eurooppaan. Olisi vielä niin monta paikkaa surffattavana...

Viimeistä viedään 9.-10.7.10

2010-07-11T11:01:00.004+03:00

Jossain vaiheessa loma tuntui loputtoman pitkältä, lähes ikuiselta olotilalta. Vaan ei ole. Jos matkan varrella ollaan koettu paljon mukavaa niin saatiin ihan loppuunkin kermainen kuorrutus. Löysimme sattuman kaupalla Rostockin lähistöltä surffirannan ja nurmikentän joka toimi caravanparkkiksena. Yöpyminen maksoi parkkimittarin maksun verran -7 euroa. Paikka kaunis kuin Eloveena mainos. Ja vaikka tällä alueella ei termisiä tuulia normisti ole niin näillä lämpötiloilla sellainen illaksi kehittyi ja jopa viimeiset reissun surffit saatiin vedettyä flätissä matalassa pohjukassa.

Rostockin satamaan saavuttiin erittäin helteisissä tunnelmissa. 37 astetta varjossa teki tiukkaa. Viimeinen piknik varjossa ennen laivaan menoa. Nautintoa loppuun asti. Hekumoitiin laivahytin ilmasoinnista ja suihkusta. Reissu on ollut mahtava. Varmasti meidän yhteiselämän paras. Näitä lisää!

Saksassa Espanjaa päin

2010-07-07T23:20:00.001+03:00

Langaton ei tarkoita mutkaton. Leirintäalueella taas ja jalkapalloa seurataan netin välityksellä. Yhteys ei todellakaan ole johdonmukainen ja yllä alueen joka kolkkaan. Läppärin kanssa suhattu edes takas ja haettu parasta yhteyttä. Oma nurkka löytyi. Ei ihan meidän auton vierestä, mutta väliäkö tuolla. Aurinko siihen kolkkaan laski kauniisti.

Potkun voimaa

2010-07-03T22:15:00.001+03:00

Moottorin murinaa, vauhtia ja tiukkoja tilanteita on tähän päivään mahtunut. Vaaraa ei niinkään, mutta kaunista hameväkeä kuitenkin. Sveitsin Murtenissa on tämän viikonlopun ajan Wake&Jam -tapahtuma. Koko suuri ranta-alue on aidattu tapahtumalle ja sen sekalaiselle häppeningille. Festarifiilistä, markkinatunnelmaa ja taivaalta porottava aurinko. Kiva combo jossa me viihdyimme monen monta tuntia.

Tapahtumaan mennessä sai Noah uuden menopelin. Punaisen potkuauton. Yhtä suurta onnellista hymyä on pikkuinen levitellyt ympäristöönsä uutukaisensa selästä. Ja ilmeisen toimiva homma sillä niin suoraan kävi eräs parivuotias neitokainen pikkumiestämme pussaamaan. Eräs isompi mies totesi sivusta seuranneena: Mä haluan kans punasen avoauto!

Erämaasta huuto kantautuu

2010-07-02T12:01:00.001+03:00

Vaan netti ei sinne kantaudu. Blogi ollut pimennossa ja me mukavassa mediattomassa tilassa. Meidän oma pikku punaniska on juossut rantadyyneillä kilometrejä ja me vastaavasti kulutettu laudanpohjia meressä. Kaikki ollaan opittu uutta ja nautittu olemisesta ilman minkäänlaista pakkoa. Kymmenen päivää rannalla takana. Neljä loistavaa surffipäivää, kaksi tuuletonta ja loput hyviä ja kevyen leppoisia ajopäiviä.

Viimeiset pari päivää olivat lähes tuskaisia. Lämpötila nousi päivisin pitkälti yli 30 asteen ja laski keksiyön muutamaksi tunniksi vajaaseen 25. Lämmön plussaa on ollut iltapäivän tasaiset termiset tuulet ja miinukset hyttysillä maustetut tukalan kuumat yöt. Mutta kuten aina Beauducista lähtiessä meidät valtaa sama tunne, pidemmäksi aikaa olisi voinut jäädä. Jotain jäi vielä surffaamatta ja kokematta tosin samalla emme malta olla vastaamatta sivilisaation kutsuun. Hiekaton sänky ja lämmin suihku on poikaa. Vielä Ranskassa, mutta jo tänään Sveitsin maalla.

Varpaat Välimeressä

2010-06-24T16:00:00.001+03:00

Perillä ollaan -uskomatonta ja niin ihanaa. Alku oli hiukan tiukka. Ihan jo vain olosuhteiden ja tilojen suhteen. Oltiin onnistuttu sopimaan treffit suomalaisen Viima-teamin kanssa ja suostuteltua heidät meidän kanssamme Beauducin rannalle. Rannalle pääsy vaatii kuitenkin melkoisen Paris-Dakar -tyylisen ajoetapin ja meitä huoletti miten heidän huumori kestäisi. Loistavasti meni ja heidän menopeli sai uskottavan kurakasteen.
Tilojen suhteen oli tiukkaa sillä tuuli oli ensimmäiset päivät niin kovaa ettei meillä ollut mahdollisuutta pystyttää automme eteen lisätilaksi telttaa. Noah viihtyi nafteissa sisätiloissa sillä heti pikkumiehen poistuessa ulos metriä edemmäksi autosta tuuli iski mieheen sähköaidan lailla ja pikkuinen kiepahti kiireellä takasin. Toimiva paimen. Lienee turha mainita että näinä päivinä surffasimme erittäin kiitollisina.
Nyttemin on tuuli keventynyt. Surffailut ovat mukavaa fiilistelyä ja Noahn reviiri on laajentunut. Dyyni telttamme edustalla on nautinnollinen hiekkalaatikko ja elämä mukavaa hengailua. Hiukan huolestuttaa miten vaativaksi taaperoksi pieni kasvaa kun syö joka ruokailun ulkona merinäköalasta nauttien ja leikkii loputtomassa hiekkadyynissä. Tämä Lorenz of Arabia ei ehkä ymmärrä elokuussa alkavan päiväkodin hiekkalaatikon laitojen ideaa.

Tänään St Maries de la Mer, huomenna Beauduc

2010-06-20T22:56:00.002+03:00

Nyt ollaan niin lähellä määränpäätä, että lähes päätä huimaa. Osittain siksi että usko meinasi jo kerran jos toisenkin kadota matkanpäällä kilometrien tuntuessa ylivoimaisilta. Osittain koska tuuli täällä on yhä pökerryttävä. Noahlla taitaa päätä tosin huimata räkä... On jonkinsortin flunssa iskenyt pikkuiseen. Ohimenevää kaiketi kahdessa viikossa tai korkeintaan 14 päivää.
Tällä hetkellä nautimme viimeisiä hetkiä sivilisaation parissa. Uima-allas välkehtii houkuttelevasti, mutta nurkissa vinkuva tuuli himmentä hiukan houkutusta. Telkussa Norsunluurannikko kohtaa Brasilian. Noahn matkasänky mahtui mukavasti kylppäriin ammeen kylkeen joten selostaja saa pölistä rauhassa.

Mistral

2010-06-20T12:26:00.002+03:00

We arrived yesterday evening at Saint Marie de la Mer after a very windy 500 km drive. The mistral is blowing at it's full force with 100 kmh wind gusts. We decided to stay two days in a country side Auberge and move to Beauduc on Monday afternoon after the situation has calmed down.

Allez les bleu!

2010-06-18T22:11:00.000+03:00

"Tonight is the first game of our dream boys", said the woman behind the snackbar counter of our "one night stand" camping. "We will show the game here in our bar at 20:30", she continued. We actually wanted to call it an early night but then decided to join the local fans. By the way, you could count them from one hand.

At 20:30 we arrived at the bar. Let the show begin! It fast turned out that the actual entertainment didn't come from the game, but from the fact that the digital TV reception was really bad. The locals blamed it on bad weather. Let the endless tweaking of the digibox begin! It was basically impossible to follow the game. Back in Finland we would for sure have left the bar.

For us, the game fast became second priority. We had some very nice discussion with some french seniors. Now and then you could hear some comments like "Merde!" or "C'est pas possible!". Then the worst happened. Mexico scored a goal. To our surprise, the locals were not shocked. They actually applauded for the Mexicans. But soon after, the first strong alcohol botttle appeard at the table.

The French seem to deal with defeat the same way the Finns do :)

Hangon keksi

2010-06-16T18:27:00.000+03:00

Ollaan todellisen keksikaverin matkassa. Valloittavalla hymyllä ja iloisella vilkutuksella on Noah keränyt suosiota joka paikassa. Ja tämä suosio tuntuu palkitsevalta sillä sellaisen saaliin on heppu kerännyt. Jos ei joku tätönen jossain tarjoa täytekeksiä niin sitten on joku kerennyt mandariinin tai muuta ukolle kantaa. Ja mistään ei ole pikkumies kieltäytynyt. Mikäköhän piparimies meillä on kasvatuksessa?

Muuten on mielyttävä arki päässyt laskeutumaan reissun ylle. Surfataan, syödään ja nukutaan -kaikki mukavassa tasapainossa. Huomenna lähdetään taas liikkeelle. Yritetään ajaa noin 300-400 km, mutta emme ota tarkkaa tavoitetta ja määränpäätä. Katsotaan minne keretään hyväntuulisina. Ihannetilanne olisi että saapuisimme Beauducin rannalle viikonlopun jälkeen. Siellä olisi sitten taas hyvä nauttia laadukasta arkea pari viikkoa.

Happy Birthday Nea!

2010-06-16T17:48:00.000+03:00

Thinking of you!

New in Zeeland

2010-06-15T21:09:00.000+03:00

1001 Sheep

2010-06-13T18:12:00.000+03:00

Paal 17

2010-06-12T23:08:00.001+03:00

Tuuli tuli ujostellen ja kovin kevyeksi jäi. Aallot sen sijaan eivät ujostelleet vaan saivat tällaisen noviisin haukkomaan happea kerran jos toisenkin. Tällä hetkellä polvet pehmeinä, muttei niinkään ajamisesta vaan kaikesta siitä kävelystä ja taistelusta vesimassoissa. Aallokko oli hankala -ennalta-arvaamaton ja epärytmikäs.Sen lisäksi ikävästi kahdensuuntainen ristiaallokko.Hankalaa, silti nyt on hyvä olo. Sateet on unohdettu ja kroppa sai liikuntaa.

Paal 9

2010-06-12T12:06:00.000+03:00

Hollannissa. Ajettiin torstaina suorinta reittiä Texelin saarelle harmaan ja sateisein lakeuden läpi. Koko saari tuntui suurelta vikatikiltä -kurja keli, turisteja simona ja leirintäalueet olivat tyyliin jalkapallokenttiä sateliittiteevee yhteyksillä. Lopulta löytyi se meidän paikka dyynien ympäröimänä. Ja heti seuraavana päivänä ramppasimme sateessa rantoja kurkkimaan. Heti helpotti kun tajusimme saaren rantojen potentiaalin ja kun vielä säätiedot lupasivat lauantaille parempaa keliä ja tuulta niin mikäs meidän oli odotellessa.
Tänään on sitten Se Lauantai. Vaan ei tuule. Tosin ei myöskään sada. Odottelemme keliä Paal 9 -rannan kahvilassa. Kyllä se sieltä tulee. Ja ennen kaikkea -meillä on aikaa!

Singing in the rain...daadidadadi

2010-06-11T11:52:00.000+03:00

Noah, our little Geen Kelly keeps us happy and entertains us with an new version of the famous song. We are sitting in the tent in the south part of Texel and wait for the rain to stop...already since yesterday when we arrived here.

Plan is to explore this beautiful island during the next 3 days. Let's hope the weather changes to the better.

Fast Forward

2010-06-09T23:16:00.001+03:00

Jos ei rengasrikko vielä tuntunut miltään niin järjetön ukkosmyräkkä oli meille jo liikaa. Etenimme tänään noin 300 km ja päätimme ettei sateessa leirin pystyttäminen kiinnostanut. Hakeuduimme pikkukylään ja sen Gasthausiin. Loistava päätös. Lämmin suihku, Noah sai juosta istutut kilometrit jaloistaan ja me nautimme ravintolan ruuasta huoneessa telkkarin edessä. Joskus niin helppo on niin oikein.

If a flat tire was not enough we really did not either appreciate the thunderstorm that came upon us. After driving 300 km putting up a camp in rain did not feel tempting. We drove to a small village and its Gasthaus, A brilliant idea. A warm shower, Noah got to run his feet thired and we enjoyed food from the restaurant in front of the tv. Sometimes the easy way is the right way.

Rapatessa roiskuu

2010-06-09T23:06:00.001+03:00

Einen Platten. A flat tire. Rengasrikko. Punktering. Juupa juu. Oltiin edetty Autobahnia vaajat 70 kilsaa kun taphtui outoja. Ihmettelin pihadusta ja sitten flätä-flätä -ääntä. Tajusin tilanteen ja huusin STOP! Kirottiin hetki, ryhdistäydyttiin ja ryhdyttiin hommiin.

Mies otti reippaasti konttausasennon ja riuhtoi vararengasta esiin. Minä dokumentoin ja Noah veti sikeitä. Välillä nojattiin autoon kun tuplapitkät rekat pyyhälsivät 100km/h ohi ja meidän auto huojui tunkilla. Tekijän ottein mies vaihtoi renkaan. Yllättävän nopeasti olimme taas matkan päällä. Vararenkaan kunto kuitenkin painoi mieltä. Poistuimme Autobahnilta ensimmäisen mahdollisuuden tullen. Jälleen kirottiin kun epäilimme ratkaisua, mutta miehen ihme synnynnäinen tuuri palkitsi taas.

Vastaan tuli pieni koraamo jonka pihaan ajoimme. Siellä leppoisa haalaraiasuinen iäkäs mies huolsi rikkoutuneen venttiilin, vaihtoi renkaan (taas) ja asensi vaihtorenkaan omalle paikalleen. Siinä välissä korjaamon pihassa kävi leipomon auto josta ostimme tuoretta leipää. Noah tuntui nauttivan tauosta. Rengas verotti meiltä noin puolitoista tuntia ja 30 euroa. Matka jatkuu.

Ückeritz, Achterwasser 7.6.2010

2010-06-08T23:14:00.000+03:00

Kala. 7-8.6.2010

2010-06-08T23:05:00.002+03:00

Noah on Kalat horoskoopiltaan. Kahden surffarin poika. Korvista kaivelin rantahiekkaa laittaessani pojan nukkumaan. Ihmekkö tuo että pienelle maistuu kala. Yksin söi puolikkaan kampelasta.

Noah, the son of two surfers. He seems to love the sea. I had to clean his ears from beachsand when I put him to bed. No wonder he likes fish. Alone he ate half of ours.

Nytkähdys 6.-7.6.2010

2010-06-08T22:56:00.001+03:00

Halusimme tehdä pidemmän pyrähdyksen kartalla. Jouduimme kuitenkin tyytymään loikan sijasta nytkhädykseen. Automme on sissi vaan ei kuitenkaan salama ja takapenkkiläinen kannattaa pitää tyytyväisenä. Toiveena oli jo yöpyä Saksan puolella mutta toisin kävi. Haimme Puolan rannikolta pisteen joka oli sopivasti matkalla -Mielno. Ohitimme leirintäalueen juuri ennen kylää, mutta jatkoimme silti sillä eihän ensimmäiseen voi pysähtyä. Ajauduimme rantakylän ahtaille pikkukaduille ja tuskailimme huonoja opasteita. Mies nousi autosta kysyäkseen apua ja suuntaa viereisessä puutarhassa pyörivältä mieheltä. Yllätykseksemme, mutta minun mieheni tyypilliseen tuuriin Miekkonen tarjosi meille yöksi paikan autolle puutarhastaan. Hän oli lähdössä kotiin tältä kesäasunnoltaan, mutta käyttöömme jäisi vessa, vesipiste, sähkö ja pihapiiri. Avaimen porttiin pudottaisimme postilaatikkoon kun lähdemme. Ennen lähtöään Miehen vaimo toi meille vielä kolme palaa kermakakkua. Mahtavaa! Maksoimme Miekkoselle muutaman euron ja vietimme rauhallisen illan ja yön keskellä kylää. Variksilla oli pesä puussa automme päällä ja syötimme neljälle kissanpnnulle kakkupalojen kermakantit.

Hel -hell yes!

2010-06-06T14:30:00.005+03:00

Ennustukset Suomesta katsottuin povastivat sadetta tälle alueelle. Väärin meni -upean lämmin päivä takanapäin. Tuulta hiukan kevyen puoleisesti, mutta saimme silti kokeiltua Hel-niemen molemmat puolet. Pa aamupäivällä vesillä sisälahden puolella flättivesillä jossa lääniä riittää. Alue on valtava -jopa 40 km pitkä alue kahlattavana! Ja iltapäivällä Ma surffasi "avomeren" puolella mukavassa aallokossa vaikkakin keli loppui lyhyeen. Noah tyyppasi molemmat puolet lapion ja ämpärin kera. Pieneen mieheen tarttuu ihmeen paljon hiekkaa.

Tästä hetkestä eteenpäin

2010-06-06T14:28:00.004+03:00

Olemme rantautuneet Puolaan. Istuimme autossa vain lyhyen matkan jolloin kaikki pysyivät tyytyväisinä. Päivä päättyi mukavasti leirintäalueen rantahiekalla auringonlaskua ihaillen.

Tunnelma oli hyvä. Puolalaisten kanssaleiriytyjen keskuudessa jopa liiankin hyvä. Yö oli aamutunneille asti basson jyskettä. Noah heräsi lauleskelemaan 4.30. Meitä ei laulattanut.
---
Poland. We only drove a short while -that way all kept a good mood. The day got a pleasent evening with sunset at the beach.
The atmosphere was good. Among the Polish campers a bit too good. The base was beating into morning hours. Noah began singin 4.30. We did not feel like hitting a tune.

Morning has broken

2010-06-04T07:39:00.001+03:00

It is 7:30 and Noah has just woken up. It was a quiet night. No waves, no sounds. A really pleasant surprise as usually when we are travelling, the balitic sea is showing it's stormy side.

Now a shower and then up to breakfast.

Packing, packing, packging...

2010-06-03T18:19:00.005+03:00

Unbelievable how much stuff we managed to pack in our little Surf Ark.As usually, we started only a couple of hours before the boat departure to Gydnia. Last items were literaly thrown in the car. Hurry, hurry, hurry. Last checkin was only 45 minutes away!

It wasn't a very relaxing day indeed. But we made it to the harbour in time. Now we are on the boat and ready for the 19 hour journey across the baltic sea.
---
Kamalan ihana päivä. Painotus kamalalla. Juostiin ja juostiin ja mikään ei tuntunut riittävän. Auto täyttyi ja yhä vaan oli loputtomasti kannettavaa ja tehtävää. Hilkulle meni. Ei mietitä mitä jäi matkasta.

24h

2010-06-02T21:52:00.000+03:00

Lähtöön alle 24 tuntia. Autoon ei ole vielä siirtynyt yhtäkään matkaa varten tarvittavaa tavaraa. Kotona kaikilla tasoilla erillaisia pinoja...vaatteita, lakanoita, keittiökamppeita. Surffikamat ties missä. Ärsyttävää keskeneräisyyttä. Pikkumies nukkuu, mies on työporukan seurassa jossain ja minä roikun netissä. Hain juuri lasillisen siideria ja päätin vain istua ja nauttia ja odottaa lomatunnelman laskeutuvan ylleni.

Listahitit

2010-05-27T21:20:00.001+03:00

Normaalisti minulla pysyy asiat aika hyvässä järjestyksessä päässä. Normaalisti. Kun matka tai jonkin sortin muutos lähenee kadotan mielestäni kaiken järjestelmällisyyden ja ajatukseni sinkoilevat päivä päivältä huolestuttavampaan tapaan. Tähän löytyy lääke. Asioiden listaaminen.

Joskus pärjään yhdellä vaatimattomalla listalla johon kirjaan muistiin mitä pitää tehdä, hankkia tai muistaa. Toisinaan lista kasvattaa toisen ja kolmannen ja kaikki itselleen alaotsikoita ja sekavia lisäyksiä. Niin tällä kertaa. Aloitin listasta: To Pack. Tähän kasvoi hetkessä alaotsikot Lääkekaappi, Noahn vaatteet, Specials, ym. Ja lisää näyttää syntyvän koko ajan. Seuraava lista: To Shop jakaantuu loogisesti ruokakaupan ostoksiin ja muihin vielä tekemättömiin mutta tarpeellisiin hankintoihin. Kolmas lista: To Move Into Manu onkin jo hankalampi. Siihen kirjaan kaiken mitä tarvitsemme mukaan reissulle, mutta joka ei sovi edellä olevien listojen otsikoiden ja alaotsikoiden alle. Tuntuuko sekavalta? Minua nämä monimutkaisuudessaan kuitenkin selkeyttävät.
Ja huomatkaa, että listaamisen on tapahduttava ns. vanhanaikaisesti paperia ja kynää käyttäen! Jos kirjaisin muistettavat asiat jonnekin kannettavan tai puhelimen muistioihin ei se olisi yhtä konkreettisesti piirtynyt minun mieleen. Ja miten ihana on se tunne kun voi kynän kanssa käydä läpi hoidetut asiat -check-check.

Mikä päähäni ei mahdu eikä sovi millekään listalle on se tosiasia, että lähtöömme on viikko. Viikko! Oli meillä sitten kaikki järjestyksessä tai ei, niin loma alkaa ja matkalle lähdetään. Nyt panikoidaan ja stressataan viimeisiä järjestelyjä ja pakkailuja, mutta kun satamaan ajetaan ja laivaan päästään niin loma on siinä hetkessä päällä. Mahtavaa. Kotiin palataan kun keretään. Check-check!

The Surf Ark is born

2010-05-22T14:08:00.003+03:00

It has been hectic weeks. Manu still needed some urgent fixes and improvements. After some fixing here and some tweaking there, things started to look good. Manu is in better shape than ever. The only thing left is to add some must have surf mobile features :)

First up was the adding of some cool surf stickers. The most important one was placed on the back of the car, right above the tailgate. The famous Hawaiian hibiscus combinded with the beautiful word "Aloha". What does the word "Aloha" actually mean? Frankly, it is very difficult to translate to English. Often it is said that English is too poor do describe it. I personally like this approach most: "Facade, face or appearance, of the breath of life".

Additionally I wanted to add a surfboard carrier. Not only for the looks (I do admit that I quite like the looks of surfboards mounted outside the car...), but mostly because we otherwise simply do not have enough space to fit all of our surf equipment.
It wasn't easy to find a ready surfboard carrier which would fit our car. After almost 2 weeks of research, I found a shop in Germany able to deliver me my dream surfboard carrier. Installation only took an hour. Simply beautiful that surfboard mounted on the ouside of the car...isn't it :)

The Surf Ark is born. Very soon, the adventure begins. Less than two weeks to go.

Tuntematon numero

2010-05-07T13:37:00.009+03:00

Vastasin juuri puhelimeen vaikka en tunnistanut numeroa. En yleensä tee niin sillä lehti- ja puhelinliittymämyyjät riivaavat lähes päivittäin. Nyt tein poikkeuksen jostain kumman syystä. Naisääni esiteli itsensä ja yhtiön, mutta en saanut ihan selvää -en kieltämättä ollut kovinkaan kiinnostunut kuulemaan. Yhtäkkiä hän mainitsee taikasanat "teidän Helsinki-Gdynia -varauksenne". Minua kylmää sillä muistan että matkalippumme maksu myöhästyi muutamalla päivällä kun lasku hautautui sälään keittiönpöydälle. Nyt nainen Finnlinesilta siis varmaan soittaa ja ilmoittaa että matka on meidän osalta tyssännyt ennen kuin se on edes alkanut.
Ystävällisesti nainen kyselee onko informaatio laivan muuttuneesta lähtöaikataulusta kantautunt meillekin. Ei, ei ole huokaisen -helpottuneena! Hän pahoittelee ja ilmoittaa että laivamme lähtee toki yhä samana päivänä mutta klo.18.30. Muutos ei siirrä saapumisaikaa eikä näin ollen aiheuta minkäänlaista päänvaivaa.
Saan samalla kyseltyä naiselta hytin sänkyjärjestelyjä. Kysyn onko sänkyihin mahdollista saada laitaverkkoja tai muuta ratkaisua pikkumiehemme varalle, sillä hän venkoilee öisin siihen malliin ettei laidaton sänky tule pitämään pojua patjalla. Iloisesti nainen ilmoittaa että meillä on tilava 16 neliön hytti jossa parisänky ja kerrossänky. Laitoja sänkyihin ei saa mutta saamme maksutta hyttiimme pinnasängyn. Hän merkkaa sen heti varaukseemme. Kiitos.

Vastasin puhelimeen todella ärtyneenä. Lyhyt puhelu ja mukava naisääni sai minut mahtavalle tuulelle. Matkakuumeeni kokee lämpöpiikin.

Polkien mennen tullen

2010-05-06T20:50:00.002+03:00

Fillarit testattu! Pyörät otetaan mukaan matkan päälle. Ajatuksena on, että toisinaan voisi olla kätevämpi ja mukavampi edetä polkien kuin autossa ilman ilmastointia. Tuulettomiakin päiviä väkisin joka kesään mahtuu joten jonkinsortin actionia voi sitten polkien järjestää.
Noahlle on istuin minun pyörän tarakalla. Minua hiukan huolestutti miten koko homma toimii. Mitä jos poika ei tykkäisikään istuimessa istua? Turhaan (taas) murehdin. Poika hihkui tyytyväisenä takana, pärisytteli töyssyissä ja tuntui komentavan lisää vauhtia. Mies tosin valitteli maisemista...sanoi että oli ennen voinut katsella takapuoltani, mutta nyt sen peittää violetti istuin.

Manu's trial

2010-05-04T21:34:00.002+03:00

Last weekend was a special one. Not only because Finnish people celebrated Labor Day, in Finnish Vappu, but also because it was the first time we actually stayed overnight in Manu. Oh, almost forgotten to introduce our camper. We call him simply Manu. You might wonder how we came up with that name? I'll tell you. It was during a kite weekend with my best kiting friends, when I bought this nice, fluffy Ice Age animal. I guess you know which one I mean, the Mammoth. It was supposed to be a gift to our son Noah, but somehow it found its place in our camper and the rest is history.

Instead of celebrating traditional Vappu in one of Helsinki's beautiful parks, we decided to spend our Vappu in Hanko, the surf paradise of Southern Finland.

So we packed our things, a lot of things, and drove down to Hanko. It felt like holiday had just started. Wind, sun and warm weather. Unfortunately it turned out to be a very cold weekend.

Once we arrived, we immediately setup camp. You won't believe it but getting everything ready, including the setup of the camper's front tent, only took a few minutes. Thank you Quechua for developing such a great tent. No swearing, no relationship crisis. After a couple of pulls here and there it was standing in front of us. Simply beautiful!

The first night in the car wasn't as beautiful. Outside temperature was around +2 Celsius and we simply didn't manage to get an even temperature in our camper. In Noah's bed in the first floor it was around +17 C, where up in the penthouse we had a perfect sauna. Also the bottle of champagne we drank in the evening didn't really help our well being. So there was room for improvement for the second night. By the way, Noah slept perfect.

After a delicious breakfast, we took off for the beach. Hanko didn't disappoint. Five hours of perfect wind and sun. Both Ma and Pa returned to the camping with a big smile. Our water season was opened...hurray! This was exactly what we needed to get new energy to get through the second night. Which actually turned out to be a perfect night. Even temperature, good sleep, no headache in the morning. So we were asking ourselves, could it have been the bottle of Champagne...

Countdown

2010-05-03T21:40:00.004+03:00

Time flies. It really is only one month left until we start our road trip.
Sometimes we do get second thoughts, when thinking about the enormous distance we are going to travel during our 6 weeks.
Our plan is simple. The 3rd of June we start from Helsinki by ferry to Northern Poland. Then we simply drive along the beautiful coastline of Germany, Holland, Belgium, Northern France and then across the country until we finally reach our beloved destination, Beauduc, in the heart of Camargue.
The countdown has started. 30 days until the big adventure starts. We can’t wait.
---
Kesä ja matka lähestyy. Suunnitelma on yksinkertainen, toteutuksesta ei vielä tiedä. Matkaan lähdetään kesäkuun 3. Laivalla kohti Puolan Gdyniaa. Sieltä jatkamma Saksan halki Hollantiin ja Ranskaan. Päämääränä häämöttää meidän jokakesäinen kohteemme Beauduce, Välimeren rannalla, Camarguen alueella.
Lähtölaskenta on alkanut. 30 päivää seikkailuun. Perhosia vatsassa.