Varpaat Välimeressä

Perillä ollaan -uskomatonta ja niin ihanaa. Alku oli hiukan tiukka. Ihan jo vain olosuhteiden ja tilojen suhteen. Oltiin onnistuttu sopimaan treffit suomalaisen Viima-teamin kanssa ja suostuteltua heidät meidän kanssamme Beauducin rannalle. Rannalle pääsy vaatii kuitenkin melkoisen Paris-Dakar -tyylisen ajoetapin ja meitä huoletti miten heidän huumori kestäisi. Loistavasti meni ja heidän menopeli sai uskottavan kurakasteen.
Tilojen suhteen oli tiukkaa sillä tuuli oli ensimmäiset päivät niin kovaa ettei meillä ollut mahdollisuutta pystyttää automme eteen lisätilaksi telttaa. Noah viihtyi nafteissa sisätiloissa sillä heti pikkumiehen poistuessa ulos metriä edemmäksi autosta tuuli iski mieheen sähköaidan lailla ja pikkuinen kiepahti kiireellä takasin. Toimiva paimen. Lienee turha mainita että näinä päivinä surffasimme erittäin kiitollisina.
Nyttemin on tuuli keventynyt. Surffailut ovat mukavaa fiilistelyä ja Noahn reviiri on laajentunut. Dyyni telttamme edustalla on nautinnollinen hiekkalaatikko ja elämä mukavaa hengailua. Hiukan huolestuttaa miten vaativaksi taaperoksi pieni kasvaa kun syö joka ruokailun ulkona merinäköalasta nauttien ja leikkii loputtomassa hiekkadyynissä. Tämä Lorenz of Arabia ei ehkä ymmärrä elokuussa alkavan päiväkodin hiekkalaatikon laitojen ideaa.

Tänään St Maries de la Mer, huomenna Beauduc

Nyt ollaan niin lähellä määränpäätä, että lähes päätä huimaa. Osittain siksi että usko meinasi jo kerran jos toisenkin kadota matkanpäällä kilometrien tuntuessa ylivoimaisilta. Osittain koska tuuli täällä on yhä pökerryttävä. Noahlla taitaa päätä tosin huimata räkä... On jonkinsortin flunssa iskenyt pikkuiseen. Ohimenevää kaiketi kahdessa viikossa tai korkeintaan 14 päivää.
Tällä hetkellä nautimme viimeisiä hetkiä sivilisaation parissa. Uima-allas välkehtii houkuttelevasti, mutta nurkissa vinkuva tuuli himmentä hiukan houkutusta. Telkussa Norsunluurannikko kohtaa Brasilian. Noahn matkasänky mahtui mukavasti kylppäriin ammeen kylkeen joten selostaja saa pölistä rauhassa.

Mistral

We arrived yesterday evening at Saint Marie de la Mer after a very windy 500 km drive. The mistral is blowing at it's full force with 100 kmh wind gusts. We decided to stay two days in a country side Auberge and move to Beauduc on Monday afternoon after the situation has calmed down.

Allez les bleu!

"Tonight is the first game of our dream boys", said the woman behind the snackbar counter of our "one night stand" camping. "We will show the game here in our bar at 20:30", she continued. We actually wanted to call it an early night but then decided to join the local fans. By the way, you could count them from one hand.

At 20:30 we arrived at the bar. Let the show begin! It fast turned out that the actual entertainment didn't come from the game, but from the fact that the digital TV reception was really bad. The locals blamed it on bad weather. Let the endless tweaking of the digibox begin! It was basically impossible to follow the game. Back in Finland we would for sure have left the bar. 

For us, the game fast became second priority. We had some very nice discussion with some french seniors. Now and then you could hear some comments like "Merde!" or "C'est pas possible!". Then the worst happened. Mexico scored a goal. To our surprise, the locals were not shocked. They actually applauded for the Mexicans. But soon after, the first strong alcohol botttle appeard at the table.

The French seem to deal with defeat the same way the Finns do :)

Hangon keksi

Ollaan todellisen keksikaverin matkassa. Valloittavalla hymyllä ja iloisella vilkutuksella on Noah keränyt suosiota joka paikassa. Ja tämä suosio tuntuu palkitsevalta sillä sellaisen saaliin on heppu kerännyt. Jos ei joku tätönen jossain tarjoa täytekeksiä niin sitten on joku kerennyt mandariinin tai muuta ukolle kantaa. Ja mistään ei ole pikkumies kieltäytynyt. Mikäköhän piparimies meillä on kasvatuksessa?

Muuten on mielyttävä arki päässyt laskeutumaan reissun ylle. Surfataan, syödään ja nukutaan -kaikki mukavassa tasapainossa. Huomenna lähdetään taas liikkeelle. Yritetään ajaa noin 300-400 km, mutta emme ota tarkkaa tavoitetta ja määränpäätä. Katsotaan minne keretään hyväntuulisina. Ihannetilanne olisi että saapuisimme Beauducin rannalle viikonlopun jälkeen. Siellä olisi sitten taas hyvä nauttia laadukasta arkea pari viikkoa.

Happy Birthday Nea!

Thinking of you!

New in Zeeland

1001 Sheep

Paal 17

Tuuli tuli ujostellen ja kovin kevyeksi jäi. Aallot sen sijaan eivät ujostelleet vaan saivat tällaisen noviisin haukkomaan happea kerran jos toisenkin. Tällä hetkellä polvet pehmeinä, muttei niinkään ajamisesta vaan kaikesta siitä kävelystä ja taistelusta vesimassoissa. Aallokko  oli hankala -ennalta-arvaamaton ja epärytmikäs.Sen lisäksi ikävästi kahdensuuntainen ristiaallokko.Hankalaa, silti nyt on hyvä olo. Sateet on unohdettu ja kroppa sai liikuntaa.

Paal 9

Hollannissa. Ajettiin torstaina suorinta reittiä Texelin saarelle harmaan ja sateisein lakeuden läpi. Koko saari tuntui suurelta vikatikiltä -kurja keli, turisteja simona ja leirintäalueet olivat tyyliin jalkapallokenttiä sateliittiteevee yhteyksillä. Lopulta löytyi se meidän paikka dyynien ympäröimänä. Ja heti seuraavana päivänä ramppasimme sateessa rantoja kurkkimaan. Heti helpotti kun tajusimme saaren rantojen potentiaalin ja kun vielä säätiedot lupasivat lauantaille parempaa keliä ja tuulta niin mikäs meidän oli odotellessa.
Tänään on sitten Se Lauantai. Vaan ei tuule. Tosin ei myöskään sada. Odottelemme keliä Paal 9 -rannan kahvilassa. Kyllä se sieltä tulee. Ja ennen kaikkea -meillä on aikaa!

Singing in the rain...daadidadadi

Noah, our little Geen Kelly keeps us happy and entertains us with an new version of the famous song. We are sitting in the tent in the south part of Texel and wait for the rain to stop...already since yesterday when we arrived here.

Plan is to explore this beautiful island during the next 3 days. Let's hope the weather changes to the better.

Fast Forward

Jos ei rengasrikko vielä tuntunut miltään niin järjetön ukkosmyräkkä oli meille jo liikaa. Etenimme tänään noin 300 km ja päätimme ettei sateessa leirin pystyttäminen kiinnostanut. Hakeuduimme pikkukylään ja sen Gasthausiin. Loistava päätös. Lämmin suihku, Noah sai juosta istutut kilometrit jaloistaan ja me nautimme ravintolan ruuasta huoneessa telkkarin edessä. Joskus niin helppo on niin oikein.

If a flat tire was not enough we really did not either appreciate the thunderstorm that came upon us. After driving 300 km putting up a camp in rain did not feel tempting. We drove to a small village and its Gasthaus, A brilliant idea. A warm shower, Noah got to run his feet thired and we enjoyed food from the restaurant in front of the tv. Sometimes the easy way is the right way.

Rapatessa roiskuu

Einen Platten. A flat tire. Rengasrikko. Punktering. Juupa juu. Oltiin edetty Autobahnia vaajat 70 kilsaa kun taphtui outoja. Ihmettelin pihadusta ja sitten flätä-flätä -ääntä. Tajusin tilanteen ja huusin STOP! Kirottiin hetki, ryhdistäydyttiin ja ryhdyttiin hommiin.

Mies otti reippaasti konttausasennon ja riuhtoi vararengasta esiin. Minä dokumentoin ja Noah veti sikeitä. Välillä nojattiin autoon kun tuplapitkät rekat pyyhälsivät 100km/h ohi ja meidän auto huojui tunkilla. Tekijän ottein mies vaihtoi renkaan. Yllättävän nopeasti olimme taas matkan päällä. Vararenkaan kunto kuitenkin painoi mieltä. Poistuimme Autobahnilta ensimmäisen mahdollisuuden tullen. Jälleen kirottiin kun epäilimme ratkaisua, mutta miehen ihme synnynnäinen tuuri palkitsi taas.

Vastaan tuli pieni koraamo jonka pihaan ajoimme. Siellä leppoisa haalaraiasuinen iäkäs mies huolsi rikkoutuneen venttiilin, vaihtoi renkaan (taas) ja asensi vaihtorenkaan omalle paikalleen. Siinä välissä korjaamon pihassa kävi leipomon auto josta ostimme tuoretta leipää. Noah tuntui nauttivan tauosta. Rengas verotti meiltä noin puolitoista tuntia ja 30 euroa. Matka jatkuu.

Ückeritz, Achterwasser 7.6.2010

Kala. 7-8.6.2010

Noah on Kalat horoskoopiltaan. Kahden surffarin poika. Korvista kaivelin rantahiekkaa laittaessani pojan nukkumaan. Ihmekkö tuo että pienelle maistuu kala. Yksin söi puolikkaan kampelasta.

Noah, the son of two surfers. He seems to love the sea. I had to clean his ears from beachsand when I put him to bed. No wonder he likes fish. Alone he ate half of ours.

Nytkähdys 6.-7.6.2010

Halusimme tehdä pidemmän pyrähdyksen kartalla. Jouduimme kuitenkin tyytymään loikan sijasta nytkhädykseen. Automme on sissi vaan ei kuitenkaan salama ja takapenkkiläinen kannattaa pitää tyytyväisenä. Toiveena oli jo yöpyä Saksan puolella mutta toisin kävi. Haimme Puolan rannikolta pisteen joka oli sopivasti matkalla -Mielno. Ohitimme leirintäalueen juuri ennen kylää, mutta jatkoimme silti sillä eihän ensimmäiseen voi pysähtyä. Ajauduimme rantakylän ahtaille pikkukaduille ja tuskailimme huonoja opasteita. Mies nousi autosta kysyäkseen apua ja suuntaa viereisessä puutarhassa pyörivältä mieheltä. Yllätykseksemme, mutta minun mieheni tyypilliseen tuuriin Miekkonen tarjosi meille yöksi paikan autolle puutarhastaan. Hän oli lähdössä kotiin tältä kesäasunnoltaan, mutta käyttöömme jäisi vessa, vesipiste, sähkö ja pihapiiri. Avaimen porttiin pudottaisimme postilaatikkoon kun lähdemme. Ennen lähtöään Miehen vaimo toi meille vielä kolme palaa kermakakkua. Mahtavaa! Maksoimme Miekkoselle muutaman euron ja vietimme rauhallisen illan ja yön keskellä kylää. Variksilla oli pesä puussa automme päällä ja syötimme neljälle kissanpnnulle kakkupalojen kermakantit. 

Hel -hell yes!

Ennustukset Suomesta katsottuin povastivat sadetta tälle alueelle. Väärin meni -upean lämmin päivä takanapäin. Tuulta hiukan kevyen puoleisesti, mutta saimme silti kokeiltua Hel-niemen molemmat puolet. Pa aamupäivällä vesillä sisälahden puolella flättivesillä jossa lääniä riittää. Alue on valtava -jopa 40 km pitkä alue kahlattavana! Ja iltapäivällä Ma surffasi "avomeren" puolella mukavassa aallokossa vaikkakin keli loppui lyhyeen. Noah tyyppasi molemmat puolet lapion ja ämpärin kera. Pieneen mieheen tarttuu ihmeen paljon hiekkaa.

Tästä hetkestä eteenpäin

Olemme rantautuneet Puolaan. Istuimme autossa vain lyhyen matkan jolloin kaikki pysyivät tyytyväisinä. Päivä päättyi mukavasti leirintäalueen rantahiekalla auringonlaskua ihaillen.

Tunnelma oli hyvä. Puolalaisten kanssaleiriytyjen keskuudessa jopa liiankin hyvä. Yö oli aamutunneille asti basson jyskettä. Noah heräsi lauleskelemaan 4.30. Meitä ei laulattanut.
---
Poland. We only drove a short while -that way all kept a good mood. The day got a pleasent evening with sunset at the beach.
The atmosphere was good. Among the Polish campers a bit too good. The base was beating into morning hours. Noah began singin 4.30. We did not feel like hitting a tune.

Morning has broken

It is 7:30 and Noah has just woken up. It was a quiet night. No waves, no sounds. A really pleasant surprise as usually when we are travelling, the balitic sea is showing it's stormy side.

Now a shower and then up to breakfast.

Packing, packing, packging...

Unbelievable how much stuff we managed to pack in our little Surf Ark.As usually, we started only a couple of hours before the boat departure to Gydnia. Last items were literaly thrown in the car. Hurry, hurry, hurry. Last checkin was only 45 minutes away!

It wasn't a very relaxing day indeed. But we made it to the harbour in time. Now we are on the boat and ready for the 19 hour journey across the baltic sea.
---
Kamalan ihana päivä. Painotus kamalalla. Juostiin ja juostiin ja mikään ei tuntunut riittävän. Auto täyttyi ja yhä vaan oli loputtomasti kannettavaa ja tehtävää. Hilkulle meni. Ei mietitä mitä jäi matkasta.