Halusimme tehdä pidemmän pyrähdyksen kartalla. Jouduimme kuitenkin tyytymään loikan sijasta nytkhädykseen. Automme on sissi vaan ei kuitenkaan salama ja takapenkkiläinen kannattaa pitää tyytyväisenä. Toiveena oli jo yöpyä Saksan puolella mutta toisin kävi. Haimme Puolan rannikolta pisteen joka oli sopivasti matkalla -Mielno. Ohitimme leirintäalueen juuri ennen kylää, mutta jatkoimme silti sillä eihän ensimmäiseen voi pysähtyä. Ajauduimme rantakylän ahtaille pikkukaduille ja tuskailimme huonoja opasteita. Mies nousi autosta kysyäkseen apua ja suuntaa viereisessä puutarhassa pyörivältä mieheltä. Yllätykseksemme, mutta minun mieheni tyypilliseen tuuriin Miekkonen tarjosi meille yöksi paikan autolle puutarhastaan. Hän oli lähdössä kotiin tältä kesäasunnoltaan, mutta käyttöömme jäisi vessa, vesipiste, sähkö ja pihapiiri. Avaimen porttiin pudottaisimme postilaatikkoon kun lähdemme. Ennen lähtöään Miehen vaimo toi meille vielä kolme palaa kermakakkua. Mahtavaa! Maksoimme Miekkoselle muutaman euron ja vietimme rauhallisen illan ja yön keskellä kylää. Variksilla oli pesä puussa automme päällä ja syötimme neljälle kissanpnnulle kakkupalojen kermakantit.
Tuesday, June 8, 2010
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Hauska matkamuisto tuo puutarhaparkki!!! Täällä pakkailu täydessä käynnissä - yötä myöten... t. Viima-tiimi
No jopas oli loistokas majoitus teillä! Laittakaa perheelle postikortti menemmän matkaltanne!
Post a Comment