Perillä ollaan -uskomatonta ja niin ihanaa. Alku oli hiukan tiukka. Ihan jo vain olosuhteiden ja tilojen suhteen. Oltiin onnistuttu sopimaan treffit suomalaisen Viima-teamin kanssa ja suostuteltua heidät meidän kanssamme Beauducin rannalle. Rannalle pääsy vaatii kuitenkin melkoisen Paris-Dakar -tyylisen ajoetapin ja meitä huoletti miten heidän huumori kestäisi. Loistavasti meni ja heidän menopeli sai uskottavan kurakasteen.
Tilojen suhteen oli tiukkaa sillä tuuli oli ensimmäiset päivät niin kovaa ettei meillä ollut mahdollisuutta pystyttää automme eteen lisätilaksi telttaa. Noah viihtyi nafteissa sisätiloissa sillä heti pikkumiehen poistuessa ulos metriä edemmäksi autosta tuuli iski mieheen sähköaidan lailla ja pikkuinen kiepahti kiireellä takasin. Toimiva paimen. Lienee turha mainita että näinä päivinä surffasimme erittäin kiitollisina.
Nyttemin on tuuli keventynyt. Surffailut ovat mukavaa fiilistelyä ja Noahn reviiri on laajentunut. Dyyni telttamme edustalla on nautinnollinen hiekkalaatikko ja elämä mukavaa hengailua. Hiukan huolestuttaa miten vaativaksi taaperoksi pieni kasvaa kun syö joka ruokailun ulkona merinäköalasta nauttien ja leikkii loputtomassa hiekkadyynissä. Tämä Lorenz of Arabia ei ehkä ymmärrä elokuussa alkavan päiväkodin hiekkalaatikon laitojen ideaa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
KIITOS VIIMEISESTÄ!
Täällä paahdetaan Tanskaa kohti Hollannista päin - 140 km jäljellä!!! Jihaa!!
Terkkuja koko SurfArk-tiimille!!!
Nauttikaa! Tullaan joskus vuorostamme vieraileen "teidän" spotille.
Post a Comment